No, vierähtihän
tässä vähän pidempään uuden luvun kirjoittamiseen kuin mitä tarkoitus oli.
Puolessatoista viikossa on ehtinyt sattua paljon, ja vähän olisi tuota backlogiakin
kiinni kurottavana vielä. Vielä ei tässä luvussa siis päästä ajan tasalle
kaiken kanssa. Tarkoitus olisi kirjoittaa ainakin yksi työkuvioille omistettu
luku (on ollut hyvä meininki), yksi ruoka- ja pubijutuille omistettu kirjoitus,
ja yksi sellainen yleisiä huomioita –tyyppinen luku, mutta katsotaan nyt, miten
nämä tästä asettautuvat. Näin neljännelle vuosikymmenelle ehtineenä sitä on jo
ehtinyt oppia, ettei liika suunnitteleminen, tai ainakaan suunnitelmien kiveen
hakkaaminen yleensä johda parempaan elämänlaatuun. Ja muuten surkeasta infrasta
huolimatta elämänlaatu täällä on pääosin erittäin hyvää, ainakin osin johtuen
hyvästä oluesta (terveiset täältä pubista taas!) ja erittäin mukavasta tavasta
nähdä ihmisiä ja käydä pubeissa myös arkisin – hajotkaa kotirotat sinne
kammioihinne Helsinkiin!
Mutta, viime viikolla tein ensimmäisen ekskursioni Lontoon ulkopuolelle, vaikka kyllähän täälläkin vielä riittää tutkimatonta tannerta kartoitettavana. Määränpäänä oli Warwick, vaikka juna Coventryyn menikin; Warwickin yliopistosta piti alun perin tulla Coventryn yliopisto, mutta kaupungilla ei ollutkaan rahaa, joten varakkaampi Warwick kaappasi kunnian ja yliopisto nimettiin Warwickin mukaan, vaikka rakennettiinkin aivan Coventryn rajojen ulkopuolelle, mutta kuitenkin selkeästi Coventrya lähemmäs. Junamatka kesti reilun tunnin verran ja kulki kauniiden, Emmerdalemäisten aaltoilevien niittyjen läpi (ja edestakainen matka maksoi puolitoistaviikkoa etukäteen varattuna vain 14 puntaa). Näin siis tuli maaseutukosketus jo junan ikkunasta. Ensimmäinen päivä vierähti lähinnä paikallisen yliopiston kauppikseen tutustuessa ja muutaman tutkimuspaperin kanssa painiessa. Päivä oli oikeastaan niin tehokas, että seuraava päivä menikin turisteillessa.
Paria linnaa tuli
käytyä (vihdoinkin!) katselemassa – onhan se lordille soveliasta käydä
tarkastelemassa potentiaalisia asumuksia, tai ainakin malleja sellaiselle. Itse
asiassa Lontoon the Tower on tullut jo tarkastettua, joten ensimmäiset linnat
nämä eivät olleet. Mutta nämä olivat Kenilworthin linna ja Warwickin linna,
joista ensimmäinen oli aavemaisen tyylikäs, ja jälkimmäinen taasen valtavan
suuri ja upea, mutta valitettavasti muurien sisäpuolelta käytännössä lasten
huvipuistoksi pilattu kiirastuli (johon emme menneet). Warwickissa oli
muutenkin paljon keskiaikaisia rakennuksia, joka tällaista wannabe-ritaria
tietenkin miellyttää. Ehdinpä myös katsoa Suomi – Venäjä –ottelun pubissa
Leamingdonissa, joten kaikenlaista sitä yhteen päivään mahtuikin (tosiaan
muutama pubikin).
Paluu arkeen oli
sutjakka, loppuviikko menikin töiden parissa, Ruotsi-matsia surressa,
pronssista vähän iloitessa (no okei, Teemun suhteen todella paljon. Muu osa
kisoista ei kiinnostanut edes vähää alusta), ja ensimmäisen todellisen illasta
aamuun –juhlimiskeikan parissa (hämmentäviä hetkiä kyseenalaisissa paikoissa, mutta
hauskaa oli; ei siitä kuitenkaan sen enempää). Tämän lopettelen tähän, ja
yritän päästä julkaisun pariin seuraavalla kertaa hieman nopeammin.
PS. Tästä saa nyt helposti sellaisen kuvan, että olen koko ajan kaljoittelemassa täällä. En oikeasti ole, ihan koko aikaa ainakaan.
Tai ainakin viikoittainen olutmääräni on täällä tippunut jonkin verran
Helsingin vastaavasta.
PPS. Vielä en ole
uutta pyörää löytänyt, mutta olen ajellut noilla Barclay’s bikeilla, eli
täkäläisillä kaupunkipyörällä. Kahdella punnalla saa jopomaisen kolmivaihteisen
vuorokaudeksi, mutta pidemmäksi ajaksi saa alhaisemmalla
vuorokausikustannuksella. Täällä kuitenkin tulee käveltyä sen verran usein
töihin, että lainailen pyöriä melko satunnaisesti. Oma kuitenkin täytyy
hankkia, aikomuksena kun on tehdä junalla miniekskursioita lähiseutujen
kaupunkeihin viikonloppuisin, ja ottaa pyörä mukaan. Aamulähtö + liikkuminen
pyörällä + illalla takaisin = win. Tällaisia reissuja on suunnitteilla ainakin
Canterburyyn ja Doveriin.
Kiitos taas kuulumisista. Niitä on kiva lukea. OIkein lakaa jo odottaa Lontoon matkaamme.
VastaaPoistaOletko jo käynyt London Eys- maailmanpyörässä kiikumassa? Lueskelin, että sinne kannattaa varata paikat etukäteen.
t. Kaija-äiti
Blääh tulipa kirjoitusvirheitä. Siis Oikein alkaa jo odottaa....
VastaaPoistaja toinen virhulakin: London Eyes.....
t. Kaija-äiti
Oli siellä kolmas kirjoitusvirhekin: po. kiikkumassa.
VastaaPoistaNyt pitää jatkaa työntekoa, toivottavasti siinä tulee vähemmän virheitä.
t. Kaija-äiti