Warwick, ja vähän muutakin

No, vierähtihän tässä vähän pidempään uuden luvun kirjoittamiseen kuin mitä tarkoitus oli. Puolessatoista viikossa on ehtinyt sattua paljon, ja vähän olisi tuota backlogiakin kiinni kurottavana vielä. Vielä ei tässä luvussa siis päästä ajan tasalle kaiken kanssa. Tarkoitus olisi kirjoittaa ainakin yksi työkuvioille omistettu luku (on ollut hyvä meininki), yksi ruoka- ja pubijutuille omistettu kirjoitus, ja yksi sellainen yleisiä huomioita –tyyppinen luku, mutta katsotaan nyt, miten nämä tästä asettautuvat. Näin neljännelle vuosikymmenelle ehtineenä sitä on jo ehtinyt oppia, ettei liika suunnitteleminen, tai ainakaan suunnitelmien kiveen hakkaaminen yleensä johda parempaan elämänlaatuun. Ja muuten surkeasta infrasta huolimatta elämänlaatu täällä on pääosin erittäin hyvää, ainakin osin johtuen hyvästä oluesta (terveiset täältä pubista taas!) ja erittäin mukavasta tavasta nähdä ihmisiä ja käydä pubeissa myös arkisin – hajotkaa kotirotat sinne kammioihinne Helsinkiin!

Mutta, viime viikolla tein ensimmäisen ekskursioni Lontoon ulkopuolelle, vaikka kyllähän täälläkin vielä riittää tutkimatonta tannerta kartoitettavana. Määränpäänä oli Warwick, vaikka juna Coventryyn menikin; Warwickin yliopistosta piti alun perin tulla Coventryn yliopisto, mutta kaupungilla ei ollutkaan rahaa, joten varakkaampi Warwick kaappasi kunnian ja yliopisto nimettiin Warwickin mukaan, vaikka rakennettiinkin aivan Coventryn rajojen ulkopuolelle, mutta kuitenkin selkeästi Coventrya lähemmäs. Junamatka kesti reilun tunnin verran ja kulki kauniiden, Emmerdalemäisten aaltoilevien niittyjen läpi (ja edestakainen matka maksoi puolitoistaviikkoa etukäteen varattuna vain 14 puntaa). Näin siis tuli maaseutukosketus jo junan ikkunasta. Ensimmäinen päivä vierähti lähinnä paikallisen yliopiston kauppikseen tutustuessa ja muutaman tutkimuspaperin kanssa painiessa. Päivä oli oikeastaan niin tehokas, että seuraava päivä menikin turisteillessa.

Paria linnaa tuli käytyä (vihdoinkin!) katselemassa – onhan se lordille soveliasta käydä tarkastelemassa potentiaalisia asumuksia, tai ainakin malleja sellaiselle. Itse asiassa Lontoon the Tower on tullut jo tarkastettua, joten ensimmäiset linnat nämä eivät olleet. Mutta nämä olivat Kenilworthin linna ja Warwickin linna, joista ensimmäinen oli aavemaisen tyylikäs, ja jälkimmäinen taasen valtavan suuri ja upea, mutta valitettavasti muurien sisäpuolelta käytännössä lasten huvipuistoksi pilattu kiirastuli (johon emme menneet). Warwickissa oli muutenkin paljon keskiaikaisia rakennuksia, joka tällaista wannabe-ritaria tietenkin miellyttää. Ehdinpä myös katsoa Suomi – Venäjä –ottelun pubissa Leamingdonissa, joten kaikenlaista sitä yhteen päivään mahtuikin (tosiaan muutama pubikin).

Paluu arkeen oli sutjakka, loppuviikko menikin töiden parissa, Ruotsi-matsia surressa, pronssista vähän iloitessa (no okei, Teemun suhteen todella paljon. Muu osa kisoista ei kiinnostanut edes vähää alusta), ja ensimmäisen todellisen illasta aamuun –juhlimiskeikan parissa (hämmentäviä hetkiä kyseenalaisissa paikoissa, mutta hauskaa oli; ei siitä kuitenkaan sen enempää). Tämän lopettelen tähän, ja yritän päästä julkaisun pariin seuraavalla kertaa hieman nopeammin.

PS. Tästä saa nyt helposti sellaisen kuvan, että olen koko ajan kaljoittelemassa täällä. En oikeasti ole, ihan koko aikaa ainakaan. Tai ainakin viikoittainen olutmääräni on täällä tippunut jonkin verran Helsingin vastaavasta.

PPS. Vielä en ole uutta pyörää löytänyt, mutta olen ajellut noilla Barclay’s bikeilla, eli täkäläisillä kaupunkipyörällä. Kahdella punnalla saa jopomaisen kolmivaihteisen vuorokaudeksi, mutta pidemmäksi ajaksi saa alhaisemmalla vuorokausikustannuksella. Täällä kuitenkin tulee käveltyä sen verran usein töihin, että lainailen pyöriä melko satunnaisesti. Oma kuitenkin täytyy hankkia, aikomuksena kun on tehdä junalla miniekskursioita lähiseutujen kaupunkeihin viikonloppuisin, ja ottaa pyörä mukaan. Aamulähtö + liikkuminen pyörällä + illalla takaisin = win. Tällaisia reissuja on suunnitteilla ainakin Canterburyyn ja Doveriin.