Jälleen on hetki vierähtänyt

Jotenkin sitä kuvitteli edellistä juttua viimeistellessä, että seuraava juttu syntyisi paljon edellistä nopeammin. No, yli kolme viikkoa on taas kulunut – ja pitkät kolme viikkoa nämä ovatkin olleet. Eikös se yleensä niin mene, että hyvät hetket kestävät pitkään. Suomessa on nyt vappu, ja tämä taitaa olla aikuisen elämäni ensimmäinen vappu, jonka vietän jossain muualla kuin Helsingissä. Vaikka vapun missaaminen aavistuksen verran harmittaakin, ei Lontoossakaan valittamista ole. Sitä paitsi, Suomessakin olen ehtinyt hetken verran piipahtamaan. Kävin tosiaan tuossa muutama viikko sitten yllätysvisiitillä tuolla pohjoisessa kotimaassani, siellä kun sattui olemaan muuan ystäväni 30v-juhlat sekä rakkaan kandiopinahjoni 25v-juhlat Mikkelissä. Tuo kyseinen lauantai olikin varmaan kesän pisin päivä: herätys seitsemältä (neljän tunnin unien jälkeen), autokyydillä Mikkeliin jossa juhlittiin päivä BScBA-ohjelmaa ystävien kesken, ja sieltä sitten junalla takaisin Helsinkiin illalla, jossa juhlat jatkuivat jonnekin varhaiseen aamuun. Tuntui, että yhdessä vuorokaudessa päiviä olisi ollut kaksi. Mikkeli oli sanomattakin selvää hillitön; käytiin Pentissä, kaikki tärkeimmät pubit läpi, ja tietenkin allekirjoittanut pääsi presaamaan ryhmätyösession jälkeen. Illan synttärijuhlat eivät kuitenkaan näistä jälkeen jääneet, ja pitkän päivän päätteeksi alkoi hieman uupumus vaivaamaan aivan loppuillasta (jotkut väittivät John Boginkin nähneensä…mitä lie).

Paluu Lontooseen koitti kuitenkin onneksi pian, sillä kelit ovat täällä paremmat, eikä vaihteluun ole vielä ainakaan kypsynyt. Arkipäivisin tulee notkuttua pubeissa, käytyä ystävien kanssa ja ystävien luona illastamassa (juuri eilen viimeksi), ja tietysti sitä nyt yrittää jotenkuten pitää kiinni terveydestäänkin – muiden sporttailujen muassa myös jotain jalkapallon tapaista tulee kerran viikossa pelailtua. Kaiken kaikkiaan arki täällä on edelleen huomattavasti vilkkaampaa kuin Helsingissä. Tähän tottuu helposti – tässä suhteessa täällä on stadia kotoisampaa. Viikonloput ovat myös keskimäärin aktiivisia; tämä kaupunki tuntuu jatkuvasti vetävän kavereitani puoleensa; edellisinä kahtena viikonloppuna vierailijoita on taas ollut. Edellisenä viikonloppuna tuli lähinnä kierreltyä Lontoon ruokatoreja ja pubeja illat pitkät, pääsiäinen kun oli. Löytyipä tuona viikonloppuna eräs lähes käsittämättömän hyvä pubi: Earl of Essex tuolla kanaalin varrella Angelissa. Tuossa pubissa on siis poikkeuksellisen hyvä ja mielenkiintoinen hanaolutvalikoima; siellä vieraillessamme hanassa oli Stone-panimon Ruination IPA:a, joka siis on mahdollisesti paras olut ihmiskunnan historiassa!  Pääsiäisen aikaan tuli tosiaan käveltyä paljon ympäri kaupunkia, ja vihdoin kävin Regent’s Parkiin tutustumassa. Ehkä vielä jonain viikonloppuna pääsen Hyde Parkiin saakka.

Viime viikonloppuna eräs ystäväpariskuntani oli täällä käymässä, mutta ilmoittivat läsnäolostaan sen verran myöhään, että hengailimme ainoastaan sunnuntaina; kävimme Tate Modernissa sekä Sunday roastilla Taten lähellä sijaitsevassa Laughing Gravy –gastropubissa. Roast-annos ainakin oli erinomainen, kiitokset vinkistä menee yelpille. Sunnuntai-iltana kävin vielä täällä Lontoossa majaansa pitävän ystäväni kanssa iltaa istuskelemassa ja katsomassa Kapteeni Amerikka 2:n, joka upposi sunnuntai-iltana kuin Koben kolmoset. Mutta myös lauantaihin mahtui vaikka mitä! Vaikka aamu menikin enemmän tai vähemmän kotona homehtuessa, päivällä oli ohjelmassa sitä oikeaa tsämppäriä eli Championshipia paikan päällä. Loftus Roadilla pelattiin Lontoon derby QPR – Millwall (joka tunnetaan myös Timo Soinin suosikkijoukkueena). Vaikka ottelu päättyikin vähämaalisesti 1-1, oli itse ottelu sieltä viihdyttävästä päästä jalkapallo-otteluita. Niko Kranjcar oli teknisesti kentällä omaa luokkaansa, ja vaihdosta tullut Junior Hoilett höpötti Millwallin vasenta pakkia useaan otteeseen. Topparina pelannut Nedum Onuoha oli selkeästi (paljon vierailijoiden kannattajia hiljaisemman) kotiyleisön jonkinlainen suosikki; toinen toppari Richard Dunne oli pallon kanssa onneton ja muutenkin hieman hasardi, mutta periksiantamaton pelitapa korvasi paljon. Yossi Benayoun oli melkoisen heikko, eikä Futisforumin Tottenham-ketjussa hehkutettu Ravel Morrisonkaan vakuuttanut – taitoa oli, mutta näkemystä ei sitten edes vähää alusta. Ja hei, päästiin näkemään kulttisankari Bobby Zamora kentällä tositoimissa! Ai niin, ja oli siellä Joey Bartonkin, jonka piikkiin tasoitusmaalin hieman meni, vaikka muuten ihan hyvin pelasikin. Eikä tässä vielä kaikki: paluumatkalla Paavo Arhinmäki hengaili samassa metrovaunussa! Eikä lauantaikaan tähän loppunut, sillä ilta meni vappujuhlissa Camdenin pohjoispuolella Tufnell Parkissa suomalaishipoissa, joissa oli yllättävän paljon tuttuja ja kavereita. Huikeeta oli!

Jossain vaiheessa pitäisi varmaan kirjoittaa joku ihan kunnon kivaa ja tylsää –juttu täältä. Nimittäin täällä on paljon sekä hyvää että huonoa. Välillä meinaa hermot mennä aivan totaalisesti, niin viilipytty kuin kuvittelenkin olevani. Esimerkiksi Suomesta palatessani ostin Gatwickilta lipun Farringdoniin kymmenellä punnalla, mutta otin vahingossa junan, joka menikin Victoria Stationille. No, sinne saapuessani selvisi, että lippu Victorialle olisi maksanut jostain syystä viisi puntaa enemmän kuin Farringdoniin (tai King’s Crossiin) mennyt juna. Ja koska kyseessä oli eri junayhtiö, ei lippuni kelvannut mihinkään, joten jouduin tietenkin ostamaan kokonaan uuden lipun + maksamaan jonkin sortin hallinnollisen maksun, eli viisi puntaa lisää. Näin lippuni maksoikin yhteensä 30 puntaa. Että näitä yksityistämisen etuja. Muina yksityistämisen tuomina etuina täällä on muuten nähty mm. lähes aina myöhässä olevat junat sekä tietenkin kokonaan perutut vuorot. Ai niin, ja junien vessat ovat kategorisesti rikki – niitä ei tarvitse huoltaa lainkaan, kun niiden vain antaa olla rikki! Niin ja toinen urputuksen aihekin löytyy: metrolakoista ja korjaustöistä ei juuri viitsitä etukäteen ilmoitella. Sunnuntaina Tateen mennessäni District linella ilmoitettiin, ettei metro matkaa Aldgate Eastian pidemmälle, koska kyseisen aseman ja Embankmentin välillä tehdään jotain insinöörijuttuja. Edellisenä päivänä olin viimeksi Districtiä käyttänyt, mutta tästä ei kukaan ollut viitsinyt mitään ilmoittaa. Tuli sitten kaksi metron vaihtoa, tuplasti pidempi kävely ja kirsikkana kakun päälle noin puoli tuntia pidempi matkan kesto (yli 100% lisää matkan kestoon siis). Välillä täälläkin olis lihamyllylle käyttöä…

Ja tosiaan pyöräkin on nykyisin alla, sateellakin.