Jotenkin sitä
kuvitteli edellistä juttua viimeistellessä, että seuraava juttu syntyisi paljon
edellistä nopeammin. No, yli kolme viikkoa on taas kulunut – ja pitkät kolme
viikkoa nämä ovatkin olleet. Eikös se yleensä niin mene, että hyvät hetket
kestävät pitkään. Suomessa on nyt vappu, ja tämä taitaa olla aikuisen elämäni
ensimmäinen vappu, jonka vietän jossain muualla kuin Helsingissä. Vaikka vapun
missaaminen aavistuksen verran harmittaakin, ei Lontoossakaan valittamista ole.
Sitä paitsi, Suomessakin olen ehtinyt hetken verran piipahtamaan. Kävin tosiaan
tuossa muutama viikko sitten yllätysvisiitillä tuolla pohjoisessa kotimaassani,
siellä kun sattui olemaan muuan ystäväni 30v-juhlat sekä rakkaan
kandiopinahjoni 25v-juhlat Mikkelissä. Tuo kyseinen lauantai olikin varmaan
kesän pisin päivä: herätys seitsemältä (neljän tunnin unien jälkeen),
autokyydillä Mikkeliin jossa juhlittiin päivä BScBA-ohjelmaa ystävien kesken,
ja sieltä sitten junalla takaisin Helsinkiin illalla, jossa juhlat jatkuivat
jonnekin varhaiseen aamuun. Tuntui, että yhdessä vuorokaudessa päiviä olisi
ollut kaksi. Mikkeli oli sanomattakin selvää hillitön; käytiin Pentissä, kaikki
tärkeimmät pubit läpi, ja tietenkin allekirjoittanut pääsi presaamaan
ryhmätyösession jälkeen. Illan synttärijuhlat eivät kuitenkaan näistä jälkeen
jääneet, ja pitkän päivän päätteeksi alkoi hieman uupumus vaivaamaan aivan
loppuillasta (jotkut väittivät John Boginkin nähneensä…mitä lie).
Paluu Lontooseen
koitti kuitenkin onneksi pian, sillä kelit ovat täällä paremmat, eikä
vaihteluun ole vielä ainakaan kypsynyt. Arkipäivisin tulee notkuttua pubeissa,
käytyä ystävien kanssa ja ystävien luona illastamassa (juuri eilen viimeksi),
ja tietysti sitä nyt yrittää jotenkuten pitää kiinni terveydestäänkin – muiden
sporttailujen muassa myös jotain jalkapallon tapaista tulee kerran viikossa
pelailtua. Kaiken kaikkiaan arki täällä on edelleen huomattavasti vilkkaampaa
kuin Helsingissä. Tähän tottuu helposti – tässä suhteessa täällä on stadia
kotoisampaa. Viikonloput ovat myös keskimäärin aktiivisia; tämä kaupunki tuntuu
jatkuvasti vetävän kavereitani puoleensa; edellisinä kahtena viikonloppuna
vierailijoita on taas ollut. Edellisenä viikonloppuna tuli lähinnä kierreltyä
Lontoon ruokatoreja ja pubeja illat pitkät, pääsiäinen kun oli. Löytyipä tuona
viikonloppuna eräs lähes käsittämättömän hyvä pubi: Earl of Essex tuolla
kanaalin varrella Angelissa. Tuossa pubissa on siis poikkeuksellisen hyvä ja
mielenkiintoinen hanaolutvalikoima; siellä vieraillessamme hanassa oli
Stone-panimon Ruination IPA:a, joka siis on mahdollisesti paras olut
ihmiskunnan historiassa! Pääsiäisen
aikaan tuli tosiaan käveltyä paljon ympäri kaupunkia, ja vihdoin kävin Regent’s
Parkiin tutustumassa. Ehkä vielä jonain viikonloppuna pääsen Hyde Parkiin saakka.
Viime
viikonloppuna eräs ystäväpariskuntani oli täällä käymässä, mutta ilmoittivat
läsnäolostaan sen verran myöhään, että hengailimme ainoastaan sunnuntaina;
kävimme Tate Modernissa sekä Sunday roastilla Taten lähellä sijaitsevassa
Laughing Gravy –gastropubissa. Roast-annos ainakin oli erinomainen, kiitokset
vinkistä menee yelpille. Sunnuntai-iltana kävin vielä täällä Lontoossa majaansa
pitävän ystäväni kanssa iltaa istuskelemassa ja katsomassa Kapteeni Amerikka
2:n, joka upposi sunnuntai-iltana kuin Koben kolmoset. Mutta myös lauantaihin
mahtui vaikka mitä! Vaikka aamu menikin enemmän tai vähemmän kotona
homehtuessa, päivällä oli ohjelmassa sitä oikeaa tsämppäriä eli Championshipia
paikan päällä. Loftus Roadilla pelattiin Lontoon derby QPR – Millwall (joka
tunnetaan myös Timo Soinin suosikkijoukkueena). Vaikka ottelu päättyikin
vähämaalisesti 1-1, oli itse ottelu sieltä viihdyttävästä päästä
jalkapallo-otteluita. Niko Kranjcar oli teknisesti kentällä omaa luokkaansa, ja
vaihdosta tullut Junior Hoilett höpötti Millwallin vasenta pakkia useaan
otteeseen. Topparina pelannut Nedum Onuoha oli selkeästi (paljon vierailijoiden
kannattajia hiljaisemman) kotiyleisön jonkinlainen suosikki; toinen toppari
Richard Dunne oli pallon kanssa onneton ja muutenkin hieman hasardi, mutta
periksiantamaton pelitapa korvasi paljon. Yossi Benayoun oli melkoisen heikko, eikä
Futisforumin Tottenham-ketjussa hehkutettu Ravel Morrisonkaan vakuuttanut –
taitoa oli, mutta näkemystä ei sitten edes vähää alusta. Ja hei, päästiin
näkemään kulttisankari Bobby Zamora kentällä tositoimissa! Ai niin, ja oli
siellä Joey Bartonkin, jonka piikkiin tasoitusmaalin hieman meni, vaikka muuten
ihan hyvin pelasikin. Eikä tässä vielä kaikki: paluumatkalla Paavo Arhinmäki
hengaili samassa metrovaunussa! Eikä lauantaikaan tähän loppunut, sillä ilta
meni vappujuhlissa Camdenin pohjoispuolella Tufnell Parkissa suomalaishipoissa,
joissa oli yllättävän paljon tuttuja ja kavereita. Huikeeta oli!
Jossain vaiheessa
pitäisi varmaan kirjoittaa joku ihan kunnon kivaa ja tylsää –juttu täältä.
Nimittäin täällä on paljon sekä hyvää että huonoa. Välillä meinaa hermot mennä
aivan totaalisesti, niin viilipytty kuin kuvittelenkin olevani. Esimerkiksi Suomesta
palatessani ostin Gatwickilta lipun Farringdoniin kymmenellä punnalla, mutta
otin vahingossa junan, joka menikin Victoria Stationille. No, sinne saapuessani
selvisi, että lippu Victorialle olisi maksanut jostain syystä viisi puntaa
enemmän kuin Farringdoniin (tai King’s Crossiin) mennyt juna. Ja koska kyseessä
oli eri junayhtiö, ei lippuni kelvannut mihinkään, joten jouduin tietenkin
ostamaan kokonaan uuden lipun + maksamaan jonkin sortin hallinnollisen maksun,
eli viisi puntaa lisää. Näin lippuni maksoikin yhteensä 30 puntaa. Että näitä
yksityistämisen etuja. Muina yksityistämisen tuomina etuina täällä on muuten
nähty mm. lähes aina myöhässä olevat junat sekä tietenkin kokonaan perutut
vuorot. Ai niin, ja junien vessat ovat kategorisesti rikki – niitä ei tarvitse
huoltaa lainkaan, kun niiden vain antaa olla rikki! Niin ja toinen urputuksen
aihekin löytyy: metrolakoista ja korjaustöistä ei juuri viitsitä etukäteen
ilmoitella. Sunnuntaina Tateen mennessäni District linella ilmoitettiin, ettei
metro matkaa Aldgate Eastian pidemmälle, koska kyseisen aseman ja Embankmentin
välillä tehdään jotain insinöörijuttuja. Edellisenä päivänä olin viimeksi
Districtiä käyttänyt, mutta tästä ei kukaan ollut viitsinyt mitään ilmoittaa.
Tuli sitten kaksi metron vaihtoa, tuplasti pidempi kävely ja kirsikkana kakun
päälle noin puoli tuntia pidempi matkan kesto (yli 100% lisää matkan kestoon
siis). Välillä täälläkin olis lihamyllylle käyttöä…
Ja tosiaan pyöräkin on nykyisin alla, sateellakin.





Kiitoksia taas kuulumisista. Kiva niitä on lukea, vaikka jalkapallosta tai oluesta en paljoa tiedäkään.
VastaaPoistat. äiskä